MAAILMANMENOSTA JA MUUSTAKIN

  Nyt olen runsaan 2 kk:n ajan totutellut eläkeläisenä oloon- virallisesti nimitykseni astui kuitenkin voimaan vasta viime perjantaina 1.3.-14.

 Ei tämä "pirumpaa" ole ollut (mielestäni tämä kurssikaverini ytimekäs vastaus kysymykseeni kuulumisista on varsin käyttökelpoinen).

  Alkuun pyrin olemaan varsinkin tehokas nousemalla aikaisin suunnilleen kuten työaikoinakin-salille ja uimaan tai ainakin sauvakävelemään- ostokset pois heti aamupäivällä ja sitten kamerat taskussa Stadiin. Muutoin olen sitä mieltä, että HSL:n matkakortin kausimaksut ovat törkeitä! Ei edes Kevan hienolla kortilla saanut minkäänlaista alennusta. Nyt siis on kallis seutulippu käytössä, ja eikös vain se ihan pakota päivittäisiin Stadireissuihin-jollei muuta niin Stockaan mangolassille tai Starbucksiin capuccinolle jonottamaan kännyköitä räpläävien nuorten kanssa( enpä taida paljoa erottua joukosta?).

 Nyttemmin olen näköjään rauhoittunut. Mikäs harmaina räntä-aamuina onkaan sen kivempaa kuin loikoilla omassa lämpimässä punkassa ja heräillä hissukseen- sitten rauhassa aamukahvi, Hesari ja taustalla Radio Helsingin korvannut Bassoradio tai Nostalgia-pricken på i vielä oma avocado-banaani-smoothie hunajalla ja yhdellä munalla terästettynä-eikös aleta olla valmiita uuden päivän taistoihin..

 

 Radio Helsingistä vielä: se oli ehdoton paikallisradioykköseni ihan alusta asti, mutta ikävä kyllä tämä äskettäinen "uudistus" on vienyt mielestäni sen ainutlaatuisen terän. Radio Helsinki on muuttunut ihan tavanomaiseksi nuorisolle suunnatuksi  radioasemaksi aamujuontajapareineen.  Ei siinä ole mitään pahaa- niinhän sen pitääkin olla, mutta vähän tasapuolisemmin saisi ajatella kuulijoiden ikähaitaria. Onneksi Lasse Kurki sunnuntaisin jatkaa Rakkaudella ja lauantai-aamuun on tullut aikaisemmin loistavan Planetaarion tilalle ihan siedettävä Kirkkopellon Lauantaitrafiikki. Mikael Wiik jää myös eläkkeelle- tervetuloa klubiin! 

 Aamupäiväostoksista Sellossa kiva huomio: hiljaista on, kun muiden eläkeläisukkojen ja -rouvien kanssa mittaillaan alennuksia.Kassoilla ei ole jonoja, jollei joku meistä ala laskeskella senttejään. Rollaattoreja vilisee, samoin keppejä- nyt vanhukset ovat vallanneet kaikki Sellon lepopenkit Iltiksen tai Metron kanssa(guilty as charged).

 

 Paikallisen palvelutalon Rosmariini- lounaspaikassa on yllättävän hyvä ruoka. Hintakin laskettiin eläkeläiselle paremmin sopivaksi- nyt se on 7:80. Joskus tekee mieli "kotiruokaa" jälkkäreineen- kuten aikaisemmin Granin työpaikkaruokailussa. Mutta mieluummin käyn näissä edullisissa ja hyvissä kiinalais-intialais- ravintoloissa. Heidän henkilökunta on tullut hyvinkin tutuksi, ettei ystäviksikin jotkut heistä. Kerrankin aamupäivällä Sellossa tuttu tarjoilija(tar) tarttui hihasta ja kertoi Kiinan- matkastaan ojentaen samalla tuliaisiksi " kivalle aina iloiselle herralle" paikallisen taateli-napostelupussin- taisi hän mainita jotain joulupukin parrastakin...

 

 Aina olin aikoinaan toivonut pääseväni  eläkkeelle terveenä- se toive näyttääkin nyt toteutuneen. Sen lisäksi olen aina toivonut ( ja uskonut) tämän sukupolven välttyvän maailmasodan kauhuista. Edelleen rinnassani sykkii suuri kiitos veteraaneillemme, jotka torjuivat Neuvostoliiton joukot sotiemme aikana.

 Vaan eikös se siellä taas kummittele: itä-naapurimme-nyt Venäjä on miehittämässä  naapurivaltionsa Ukrainan Krimiä puolustaakseen siellä asuvia maanmiehiään. Ja johtajana kukas muu kuin näköjään vielä Neuvostoliiton ajoissaan elävä presidentti Putin. Oman Nato-kantani omat ystäväni ovat tienneet jo monen vuoden ajan...

 

 Eli hyvin on tuore eläkeläinen näköjään omaksumassa rooliaan. Tosin olen taas alkanut kuulostella mahdollisuutta toimia  joko yksityislääkärinä läheisillä lääkäriasemilla- tai keikkailla myöhemmin vanhassa työpaikassani? Siihen olen nyt aktivoitunut odottaessani jännityksellä 1. eläkemaksuni pamahtamista tililleni, joka jo onkin alkanut laihtua huolestuttavasti-kuten minä itsekin, mutta en vielä huolestuttavasti...

 Nyt Alastair Reynoldsin mammuttien kimppuun: Ilmestysten avaruus-sarjan 1. osa odottaa.

PS. Oikea miesnäyttelijä voitti Oscarin- True Detectiven uusin osa tulee tänään- katsokaa!

  

ELÄKKEELLE ETURAUHASSYÖVÄN KANSSA?

 OSA 1

MEKPKL 10.9.-13

 Istun Meilahden kirurgian urologian poliklinikalla 10.9.-13 aamulla iPad sylissäni odottaen jo kolmannen eturauhasbiopsian ottoa-12 sähkömäistä pistoa peräpäähän-naislääkärin ottamana se oli kivuttomampaa?

 Kolmas kerta toden sanoo? Syöpäepäily ei ole kiva seuralainen-vaan kaikkeen näköjään sopeutuu.
 Hyvä, että tutkitaan ja seuraillaan- näin päästään hoitoon ajoissa- sillä hoidettavissahan prostata-ca nykyään on.

 Huvittavaa, että pomon kanssa ollaan aina kiistelty PSA-tutkimuksen hyödyistä ja haitoista.
Ja sitten se osuu omalle kohdalle, kun vanha kunnon työkaveri Espoon ajoilta  laittoi “nyt sitten sen PSA:nkin” labralähetteeseen vuositarkastustsekkauksen yhteydessä.

 Oireita on aika vähän ollut, ja ihan normaali oli PSA joitakin vuosia sitten, kun itse sen tarkistutin.

 Kaiken lisäksi eläkkeelle jääminen lähestyy-terveenähän sitä toivoisi eläkepäiviä saavansa viettää ainakin joitakin vuosia.

 Vaan kumman rauhallinen sitä on ollut koko ajan-ja levollinen.

Ja eturauhassyöpähän se oli-aggressiivinen(pahanlaatuinen) kaiken lisäksi.

ETURAUHASSYÖPÄLEIKKAUS 18.12.-13

 Juuri toivuttuani työtovereiden järjestämistä tosi mahtavista läxiäisjuhlista lähdin sitten aamuvarhaisella 18.12.-13 taksilla kohti Peijaksen sairaalaa ja uutta kokemusta: RALP-leikkauksella oli tarkoituksena robottiohjauksella poistaa koko eturauhanen ja viereiset imurauhaset.

 Vastaanotto osastolla K132 oli ammattimaisen ripeää ja alta aikayksikön makasin pää alaspäin jalat levällään “ranskalaisen parturoinnin” jälkeen leikkauspöydällä.

 Noin 3 tunnin siunatun anestesian jälkeen se kauheus sitten kuitenkin alkoi:kovat kivut 5 pienen ja 1 isomman leikkausarven koristamalla  alavatsalla, äänen menetys ja kurkkuärsytys, pyörrytyksen tunne ja pieni pahoinvointi.

 Happiviiksillä, iv-letkuilla ja sillä ennakkoon paljon mainostetulla kestokatetrilla turvattiin tärkeät elintoimintani teholla.Pahin meni kuitenkin ohi varsin nopeasti, ja pääsin yöksi osastolle, missä hoitajat turvallisin määrätietoisin ottein perehdyttivät tulevaan, jo seuraavaan kotiutumispäivään.

 Yö oli levoton 4 hengen potilashuoneessa, missä ainakin yhdellä potilaalla tuntui olevan paljon hankalampaa kuin minulla.

 Kotiutuspäivän aamuna olin nöyrä oppilas ja harjoittelin kestokatetrin käyttöä-sitähän oli nyt tarkoitus pitää kotona 1-2 viikkoa, jotta virtsaputken leikkauskohta paranisi. Leikannut urologini selvitti tilannettani ennen kotiinlähtöäni: näytti hyvältä, leikkaus meni “rutiininomaisesti” eikä mitään leikkausta vaikeuttavaa “iliaca-aneurysmaa” ollutkaan vartalon t-t-lausunnosta huolimatta("aneurysmaepäily")-ja sopimuksemme mukaan tulisin mahdolliseen katetrin poistoon 30.12.-13. Suojalääkkeiksi määrättiin Pradaxa veritulppien estoon(itse on ollut yhdellekään potilaalleni "uskaltanut" sitä vielä määrätä), Trimopan virtsatietulehduksen estoonja vielä Tramal ja Para-tabs kipuihin-niistä ainakin hyötyisin.

 4 PÄIVÄÄ LEIKKAUKSESTA

 Nyt on leikkauksesta kulunut 4 päivää ja voin hyvin.Kivut ovat lieventyneet, maha alkoi toimia heti kotiin tultua(hirvittävät ilmavaivat sitä ennen) ja virtsaaminen sujuu ja on on vain yhtä juhlaa säärystimeen kiinnitetyn virtsankeräyspussin avulla: jalan nosto wc-pytyn reunalle ja pieni hana auki- ei yöherätyksiä, vaan isompi pussi vuoteen viereen vain ja tyhjennys aamulla- saattaisi olla kätevä joskus myös lähipubissakin-vaan taitaapa tulla pitkä tipaton tammikuu tänä vuonna. Suihkussa olen heti saanut käydä normaalisti- sauna on kielletty 2 viikoksi. Raskaita nostamisia pitää myös välttää ja sairauslomaa määrättiin 4 viikoksi. Pomoni ystävällisesti muistutti minua lääkärintodistuksen toimittamisesta hänelle palkanmaksua varten- olenhan vielä toistaiseksi vain vuosilomalla töistäni-eläkkeelle lähden vasta 1.3.-14

 Voiton puolella ollaan- sekä läheisteni että työtoverieni tuella- sähköposteja ja kannustusviestejä on kilahtanut tiuhaan Galaxyyni. Ja kaiken kukkuraksi oma uskollinen it-tukeni sai jämähtäneen pc:ni kuntoon ja ostamani langattoman printterin toimimaan heti kotiin päästyäni.

 Näin voin vähitellen alkaa totutella vapaaherrana oloon- sen enempää en vielä halua tulevaa suunnitella.Toivon voivani matkustella enemmän(vihdoin New York!?)ja ehkä kuulostelen pientä yksityisvastaanottoa vaikka läheisessä Mehiläisessä-tai vanhassa työpaikassani joitakin tunteja viikossa?

 Tai sitten ei yhtään enää “virallisia” lääkärin töitä-sydämessäni tunnen kuitenkin, että minulle on vielä suunnitteilla tehtävää täytettäväksi ihan riittämiin-auttajanakin?

18 PÄIVÄÄ LEIKKAUKSESTA

 Eilinen lauantai 4.1.-14 oli 18.12.-13 minulle tehdyn prostatan poistoleikkauksen jälkeinen 1. “normaalin ja terveen” tuntuinen päivä. Yöllä jouduin käymään vain 2 kertaa virtsaamassa, eikä tippasuojaani ollut tullut paljoa saalista- jätinkin vuodesuojan pois jo samana aamuna. Toki lirahtelu on jatkunut-tosin huomattavasti haitattomammin kuin olin etukäteen pelännyt. Riittää,että ulosmennessä käy etukäteen tyhjennyksellä, samoin sitten ulkona aina mahdollisuuksien mukaan voi “varmuuden vuoksi” käydä vessassa.
  

 Oli hieno tunne, kun aamulla sai kämpänkin siivottua kunnolla ihan lattioiden pientä mäntysuopa-kuurausta myöten. Paras vanha työkaverini yllätti soittamalla, ja olimmekin sitten vielä ulkona lounaallakin ja lopuksi katsoimme kotonani kaikki läxiäisvideot ja -kuvat. Kaiken kukkuraksi kävin vielä alkuillasta fotaamassa Lux Helsinkiä- jo samana iltana tviittaamaani pientä videopätkää uudelleentviitattiinkin ahkerasti.

 Ja sunnuntai-illan kruunasi kotisauna, missä viimeksi olin ollut 3 viikkoa sitten. Tällä kertaa viihdyinkin vastoin tapojani löylyissä yli tunnin.

 Summa summarum: olenko kuitenkin päässyt säikähdyksellä? Onko syöpäni nyt hoidettu. Taustalla vaanii kuitenkin peikkona tuleva Meilahden kontrolli helmikuun alussa patologin lausuntoineen-jatkossa vielä säde- tai sytostaattihoito? Vai pärjäänkö sillä PSA-seurannalla.

 En uskalla siis vieläkään suunnitella mitään pidemmälle- USA- matkasta puhumattakaan. Ja Kevan lopullista päätöstäkin vielä odottelen: pärjäänkö alentuneilla tuloillani? Vai onko näin, että palaan kuitenkin vielä keikkailemaan-kyllä siellä niin hyvät työkaverit ovat odottamassa ja toivottamassa tervetulleeksi, etten pidä ajatusta ollenkaan mahdottomana. Se alkaa jopa tuntua nyt paremmalta vaihtoehdolta kuin mahdollinen yksityislääkärin vastaanotto uusine ihmisineen,tietojärjestelmineen ja paperisotineen-vaan kukapa tietää...

 Huomisen ainoa ennalta suunniteltu projekti: Joulukoristeiden purku kellariin odottamaan ensi Joulua...


28 PÄIVÄÄ LEIKKAUKSESTA

 Vihdoin 7.1.-14 tuli Kevalta iso kirjekuori:sain lopullisen eläkepäätöksen ja samantien olin yhteydessä työpaikkaani ja verottajaan: veroprosenttini arvioitiin eikä tuo nyt katastrofilta näyttänyt-mutta kyllä tarkemmaksi nyt pitää tulla rahankäytön kanssa. Turhia tilauksia ja kk-maksuja olenkin jo alkanut karsia.

 Nyt siis on jo saanut oikeasti alkaa harjoitella eläkeläisen roolia täysipäiväisesti-tippasuojia ei kovin paljon enää kulu, mutta ikävä vaiva pienikin inkontinenssi on.

 Päiviini on alkanut muodostua joitakin omia rutiineja-kuten minut hyvin tuntevat ennalta arvata saattoivatkin:heräilen edelleen noin klo 6:n maissa(yöllä myös edelleen nousen vessaan 1-2 kertaa- vanhasta tottumuksestako sekin?), mutta aamulla on kyllä kiva loikoilla (“dra sig”) rauhassa vielä vuoteessa ja tsekkailla iPadia ja aamu-tv:a ennen suihkua, aamukahvia, Hesaria ja RGH-special-smoothieta.
   

 Sitten aamulenkille säässä kuin säässä-pakkasetkin ovat tulleet- gretuliini pipo ja kaulaliina vaan päälle ja ulos. Lenkin päätän usein Selloon:Metron tarkistus(onko omia kuvia julkaistu?) ja Prisman tai City-Marketin kautta himaan.Sauvakävelyilläkin ehdin jo käydä ennen pakkasia.

 Lounas on järjestynyt kivutta joko Kultaisessa Taissa(paras arki- kiinalaisbuffet Lepuskissa) tai Ruusutorpan palvelutalossa naapurissa. Ikävä kyllä hinnat ovat palvelutaloissa juuri tänä vuonna nousseet samalle tasolle kuin “normaaleissa” lounaspaikoissa. Lisäksi on kyllä vähän ikävä kuunnella naapuripöytien vanhempien eläkeläis-”ukkojen” (pian olen kai itsekin sellainen) raportteja ummetuksesta ja muista kiinnostavista vaivoista.
   

 Arkipäivien iltapäivän kohokohdaksi on noussut Cappucino ja kierrewieneri tai vastaava kiusaus joko Robertsissa (kallein), Buffossa (toiseksi kallein) tai suosikkipaikassani kirjaston Marian konditoriassa: siellä löytyy paras ja halvin aito maitovaahto-Capuccino (2:80 €).
   

 Lukemisen ilon olen myös löytänyt uudestaan-kiitos pojan hyvien kirja-vinkkien: Alastair Reynoldsin uudempi tuotanto on nyt menossa. Samalla Telkkari on selvästi jäänyt vähemmälle-tosin joitakin koukuttavia uusia sarjoja on ollut Yle Teemalla(Kuolleiden paluu) ja CMorella (True detective).

 Tämä viikko kyllä alkoi aika huonosti: vain 1,5 vuotta vanha Acer-pc:ni jämähti jo toisen kerran, eikä oman it-tukeni sitkeä uurastus tuottanut tällä kertaa tulosta: onneksi soitolla Verkkokauppaan ja sieltä edelleen Acerin huoltoon selvisi, että takuu on vielä voimassa vastoin kuitin tietoa- konehan on ollut vain yksityiskäytössä ja näin takuuaika onkin 2 v. Tänään UPS haki laitteeni ja tuo sen toivottavasti korjattuna takaisin- kehtaakohan sitä enää 3.kertaa sitten vaivata computer guytani sen uudelleenasennusta varten?

 Olen yrittänyt alkaa enemmän liikkua ulkona ja taas aktivoitua sosiaalisesti: kävin kantapaikassani pitkästä aikaa äskettäin alkuillasta ja heti tapasin joitakin parhaita pubikavereitani-itse join talon uuden vuoden kunniaksi tarjoaman Lemon Squashin-saapa nähdä kauanko nenänvalkaisuni ja tämä tipattomuuteni kestää-jonkin verran olen kuitenkin itse huolissani ja ainakin yritän olla juomatta niin kauan, kuin on näin hyvä olla muutoinkin.

 Kiinnostukseni seksiin on selvästi vähentynyt kykyni huononnuttua-toki välillä halua näköjään on edelleen, mutta tähän ikään päästyä voin vain todeta, että on monenlaisia kivoja tapoja “hullutella” ja pitää toista hyvänä...

 Yhteydet vanhempiin ystäviinkin ovat palautumassa:tänään juttelin pitkään monivuotisen aikaisemman työkaverini kanssa ja päivitimme ystävyytemme: laitoin Galaxyyn hälytyksen hänen tulevaa 60-vuotispäiväänsä varten 12/2017-sain jo kutsun tulla silloin Espanjaan Girasoliin niitä viettämään! Avasin tänään Galaxyyni Hesarin innoittamana myös WhatsAppin (olen jo Facebookissa, Twitterissä ja Google+:ssa- somea siis riittää), ja alta aikayksikön tulikin jo pari vastausviestiä “kadonneilta” ystäviltä vuosien takaa. 

 Heimopäälliköltä tuli hauska viesti: potilasjonot siellä ovat selvästi kasvaneet minun lopetettua siellä! Vai lieneekö syynä 1.1.-14 voimaantullut “vapaa valinta” vaikuttanut siihen: jo yli 100 uutta potilasta on ilmoittautunut vanhaan työpaikkaani.

 Näin tuntuu arki vähitellen asettuvan uomiinsa.

-mutta  seuraava jännäämisen paikka onkin sitten taas MEKPKL 14.2.-14, mitä ennen labraan: säde-sytostaattihoito jatkoon- vai pelkkä PSA-seuranta??

2 KK-KONTROLLI MEKPKL:LLA 14.2.-14-YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ

 Taas oli iPadille käyttöä Meilahden urologian pkl:lla pitämässä turhat ajatukset poissa odotellessa minut leikanneen urologin vastaanottoa-oli leikkaustulosten kuulemisen aika.

 Kuluneet 2 kk ovat menneet tosi hyvin- ei flunssia, aamuisin sauvakävelyä tai saliharjoitteluja, fotaamista uudella Sonyn videokameralla (joka jo tänään piti palauttaa huoltoon- kuva aaltoilee yläosastaan-kts YouTube " Penkkariajelu 2014"). Ja kastelu on miltei loppunut: tänään ostin Prismasta vihdoin pienimmät mahdolliset tippasuojat (level 1)-virtsankarkailu on nyt jo pientä ja satunnaista.

 "Onko Holm- ole hyvä": tohtorin uutiset eivät olisi voineet olla parempia-leikkausalueen reunat olivat puhtaat, imusolmukkeissa ei löydöksiä ja PSA oli alle 0,05. Sädehoitoon ei näin ole tarvetta, vaan sovittiin PSA- ja poliklinikkakontrollista 6 kk:n kuluttua leikkauksesta. Siinä oli ystävänpäivälahjaa kerrakseen. 

 Iltapäivällä kotona selailin pitkästä aikaa uusinta Lääkärilehteä:

LÄÄKÄRILEHTI nro 7 14.2.-:14

"Statiinit vähentävät kuolleisuutta eturauhassyöpään.

Kolesterolia alentavien statiinien käyttö vähentää kuolleisuutta eturauhas- syöpään yli 20 %. Englantilaisessa rekisteritutkimuksessa statiinien käytöstä hyötyivät eniten ne potilaat, jotka olivat käyttäneet lääkitystä jo ennen kuin etu- rauhassyöpä oli todettu."

Samassa lehdessä:

"Hoito vai seuranta eturauhassyöpä- potilaalle?

Iäkkäiden miesten matalan riskin etu- rauhaskarsinooman konservatiivinen hoito aktiivisen seurannan tai pelkän seurannan muodossa johtaa suurempaan kuolleisuuteen kuin aktiivinen hoito. Tähän tulokseen päädyttiin SEER-tieto- kannasta kerättyihin tietoihin perustu- vassa tutkimuksessa. Mukana oli 27 969 yhdysvaltalaismiestä, joilla oli vuosina 2004–2007 diagnosoitu kyseinen sairaus."

 Olin alkanut käyttää statiinilääkitystä  sukurasituksen ja korkeiden kolesteroliarvojeni takia jo vuosia sitten. 

 Ja taas se sama kysymys on mystisesti edessäni: " Sattumaako?". 

 En usko sattumiin.

 1.3.-14 tämä tohtoori on sitten eläkeläinen virallisesti. Tänään vakiparturini sai vielä paperi-reseptin  pieneen silmävaivaansa- kuinkakohan kauan tämä on enää mahdollista? Älytöntä puhetta siirtyä kokonaan e-resepteihin-missä muussa maassa tällaista edes suunnitellaan! Kyllä Lääkäriliitto tulee pitämään meidän eläkkeelle siirtyneiden lääkäreiden puolia tässä asiassa!

 Samalla parturikäynnillä moikkasi vanha työkaverini Espoon ajoilta: hän oli jäänyt eläkkeelle viime elokuussa ja kysyikin heti, olenko jo liittynyt seniorilääkäreihin? Kyllä-meille on oma yhdistys, ja pari päivää sitten sain hyväksymisilmoituksen omaan liittymispyyntööni.

 Mihinkään eturauhassyöpä-yhdistykseen en toistaiseksi ole liittynyt. Hiljaista on ollut sillä rintamalla-viimeisimpään kommenttiini erään yhdistyksen sivulla sain vain yhden vastauksen: miksi en voi kirjoittaa lukijaystävällisemmällä tavalla!?

 Kyllä se vähän vei intoa pois...

 Bloggaamisessani on ollut nyt sovittu tauko. Saattaa olla, että jatkan tästä aiheesta- saattaa olla, etten jatka.

 Kiitokset lukijalle-ehkä teen tätä itseni takia, mutta olen todella iloinen, kun saan jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani muillekin.

6-KK-KONTROLLI  MEKPKL:LLA PERJANTAINA 13.6.-14

 Kevät on ollut täynnä tapahtumia pääkaupunkiseudulla ja kontaktit ystävien kanssa pitivät mukavasti syöpäajatukset loitolla, kunnes tosiaan koitti se odotettu/pelätty PSA-kontrollikäynti minut leikanneen lääkärin vastaanotolla Meilahdessa. Tapani mukaan olin ajoissa liikkeellä iPadini kanssa, eikä tohtorikaan ollut kuin puoli tuntia jäljessä aikataulustaan.

 Itse vastaanotto olikin sitten varsin lyhyt: PSA-arvoni oli mittaamattomissa -alle 0,05!

  Ilmeni, että tämä olikin nyt viimeinen sovittu tapaaminen lääkärini kanssa-sovimme siirtymisestä jatkossa mobiiliseurantaan: PSA-koe tutkitaan 6 kk:n välein 2 v:n ajan. Pysyvällä lähetteellä käyn siis verikokeessa ilman eri muistutuksia, ja PSA-arvo ilmoitetaan tekstiviestillä kännykkääni. Jos arvo onkin poikkeava, tulee minulle heti kutsu lääkärin vastaanotolle automaattisesti.

 Varsin keventynein mielin lähdinkin sillä kertaa kotiin Meilahdesta-harmitti vain, etten ollut huomannut tuoda viinipulloa kiitokseksi tohtorille.

 Ensi viikolla on vielä yksi erikoinen tapahtuma tiedossa-olen päättänyt, että sen jälkeen alan vihdoin oikean "kesäloman" vieton. Juhannuksen jälkeen lähdemmekin poikien kanssa Lappeenrantaan traditionaaliselle Lappis-kesäreissulle isoveljen porukoiden luo: torin vedyt, sataman marttojen vohvelit ja Linnoituksen Majurskan kahvi-herkut varokaa-myö ollaan tulossa! Ja ehkä sitten joku pienempi ulkomaanmatkakin, jos ja kun huvittaa( ei pakko!).

 Se erikoinen tapahtuma on ensimmäinen virallinen tutustumiskäyntini oman terveyskuslääkärini vastaanotolle Leppävaaran terveysasemalla. Kännykkääni on jo tullut muistutus-tekstari ajasta! Nyt loppuu omahoito satunnaisilla vielä kaapistani löytyvillä lääkenäytteillä. PSA-kokeen yhteydessä oli terveydenhoitaja laittanut pyynnöstäni lähetteen myös ns. "yleistarkastus"-kokeisiin (rasvat, sokerit, maksa-arvot ym). Pääsen kuulemma kokeneemman naispuolisen lääkärin listalle-saakohan hän minut vihdoinkin kuriin...

  Nyt alkaa tuntua siltä, että voinkin vihdoin vastata  otsikkoni kysymykseen "Eläkkeelle eturauhassyövän kanssa?". Ja se vastaus on EI! 

 Syöpäni siis huomattiin ajoissa ja se on leikattu pois-pyytäkää, yli 40-vuotiaat herrat, omalta lääkäriltä PSA-koetta kerran vuodessa-ei kuntanne budjetti siihen kaadu!

  Näin voin siis omalta osaltani kiitollisin mielin todeta: eturauhassyöpäni on hoidettu, ja näin pääsin kuin pääsinkin täysiaikaisesti palvelleena ja terveenä eläkkeelle!


KOTONA 1.12.2014

 Tänään iltapäivällä Galaxyni ilmoitti saapuneesta tekstiviestistä:
"PSA on < 0,05 ug/l (mittaamattomissa) eli kunnossa. Seuraava kontrolli 6 kk:n kuluttua. Terveisin HUS urologian klinikka."

 Suunnitelmissani on nyt aloittaa oma pieni vastaanotto 8.1.2015.

OSA 2

KOTONA  8.4.2018

 Sairastuin siis eturauhassyöpään vuonna 2012. Minulla ei silloin ollut minkäänlaisia oireita, jotka olisivat voineet viitata tuohon pahamaineiseen miesten omaan tappavaan tautiin. Olin vain pyytänyt kollegalta lähetettä tavallisiin vuositarkastus-laboratoriotutkimuksiin, kun hän kysyi, haluanko tutkituttaa myös PSA-arvoni. Se oli toki tutkittu aiemmin, ja PSA olikin ollutnormaali ainakin jo kahdesti joitakin vuosia sitten, mutta annoin nyt luvan kruksata sen uudestaan..
Näin 30.7.-12 otetulla PSA-arvolla 6,56/16% minulla löydettiin pahanlaatuinen aggressiivinen prostatakarsinooma, ja viimein 18.12.-13 minulle tehtiin Peijaksen sairaalassa robottiavusteinen RALP-eturauhasen poistoleikkaus.
Leikkauksen jälkeen PSA olikin mittaamattomissa (ei siis enää osoitettavissa eturauhaskudosta elimistössä), ja sainkin jäädä terveenä eläkkeelle elämäntyöstäni Kauniaisten terveyskeskuksessa 1.3.2014 alkaen.

Vuosi 2014 menikin jännittäessä PSA-kontrolleja, joita leikkauksesta lähtien seurattiin 6 kk:n välein (ns. mobiiliseuranta HUSin pysyvällä laboratoriolähetteellä ja tekstiviestein). Lisäksi yritin totutella vapaisiin eläkepäiviin, mutta aika pian aloin kuulostella mahdollisuuksia jatkaa lääkärin töitä kevennetyllä aikataululla.
1.12.-14 Galaxyni kilahti kotonani ilmoittaen tekstiviestistä: “PSA<0,05 (mittaamattomissa) eli kunnossa.Seuraava kontrolli 6 kk:n kuluttua. Terveisin HUS urologian klinikka."
Tuntui, kuin näin olisin saanut vihreää valoa suunnitelmilleni jatkaa lääkärin töitä. Halusin rytmittää arkeni, halusin ylläpitää ammattitaitoani, halusin tehdä mitä olen aina halunnut tehdä, ja toki halusin tienata vähän lisärahaa pienen työeläkkeeni lisäksi voidakseni paremmin olla avuksi myös rakkaimmilleni,
Ja niinpä 8.1.-15 aloitin oman pienen yksityisvastaanottoni Terveystalossa PlusTerveyden yleislääkärinä.

• 
  
• 
  
• Yksityislääkärin urani alkoi todella aika nihkeästi työlistani näyttäessä liikaa tyhjiä aikoja, mutta jo syksyyn 2015 mennessä ne kyllä yleensä olivat sitten aina täynnä. Alkuun pidin vastaanottoa sekä Espoontorilla että Leppävaarassa. Vähitellen sain siirrettyä vastaanottoni kokonaan tänne  Leppävaaraan naapurikortteliin, ja arkirutiinini vain vakiintuivat. Olen jatkuvasti aina tähän asti saanut ollut töissä maanantai- ja torstai-aamupäivät ehtien tavata 5 potilasta (30 minuutin vastaanottoajat-se on luxusta!), ja lisäksi pidän puhelinaikoja varalla.. Näin päiväni ovat sujuneet varsin hyvin tähän asti, kun itsekin olen koko ajan tuntenut itseni terveeksi.
• 
  
•  Mutta-kylmä suihku odotti minua 1.12.-17 HUSin urologian klinikan tekstiviestin muodossa :"PSA 0,05-annetaan aika urologille.".
   
• Ja 1.3.-18 PSA oli  kontrolloituna 0,07.
  
• Sain ajan jo 5.3.-18  minut leikanneelle urologille, jolle tulen aina olemaan kiitollinen hyvin sujuneesta leikkauksesta. Meilahdessa neuvoteltuamme päädyimme  aloittamaan lantionpohjan sädehoidon jo tänä keväänä. Toinen vaihtoehtoni olisi ollut odottaa ja seurata PSA-arvoa, kunnes se ylittäisi rajan 1,5. Se on raja-arvo tarkempia kuvantamistutkimuksia (PET) varten, jotta sädehoito osattaisiin tarkemmin kohdistaa haluttuun paikkaan.
  
•  Nyt olen siis ehtinyt olla 3 vuotta yksityislääkärinä! Täytän huhtikuussa 68 vuotta, ja sydämessäni oli jo aiemmin alkanut varmistua päätös lopettaa työnteko kokonaan tämän vuoden huhtikuun lopulla. Jatkaminen olisi mahdollista 70 vuotiaaksi asti tekemällä vuosittain uusi työsopimus työantajan kanssa. En kuitenkaan enää tunne samaa iloa ja intoa mennä vastaanotolleni kuin aloittaessani, vaan alan jo vähän kyynistyä, kun suunnilleen tiedän millaisia potilaita vastaanotoillani kohtaan: työikäisiä flunssa-selkäkipu--potilaita tai  työuupumuksesta kärsiviä miehiä ja naisia. Jokunen iäkäs ajokorttitodistusasiakas tuo vähän vaihtelua, ja lapsipotilaita tuskin koskaan enää tapaan. Toimenpiteitä en tee enää yhtään, tosin omasta pyynnöstäni näin potilaitani arvostaen.
• Juuri kyynistymistä pelkäsin (ja varoin) jo terveyskeskuslääkärin aikoinani, mutta sen työn monipuolisuus ja vaihtelevaisuus oli näköjään paras kyynistymisen ehkäisykeino- eikä oman PSA-arvoni yhtäkkinen suureneminen miltei 5 vuoden mittaamattoman arvon jälkeen ole suinkaan vähentänyt haluani lopettaa säännöllinen työnteko juuri nyt: haluan pitää kalenterini mahdollisimman tyhjänä tarvittavia  hoitoja ja toipumista varten.
• Minulla on ollut uskomaton onni saada työskennellä niin hyvien  työnantajien kuin kivojen työtovereiden kanssa. Haluankin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää yhdessä ja erikseen Kauniaisten terveyskeskusta, PlusTerveyttä ja Terveystaloa yhteisistä työvuosistamme.
• Mutta suurin kiitos kuuluu kaikille tapaamilleni ihanille ja usein haastavillekin ihmisille- vauvasta vaariin-potilailleni-he ovat olleet aina työelämäni suola ja paras motivaatio jatkaa lääkärin töitäni näinkin kauan.
   KIITOS!
• 
  
• 
  
  Nyt lähdetään nujertamaan se viimeinenkin syöpäpesäke, ja omistaudutaan rakkaimmille ja kaikelle kauniille ja hyvälle, mitä tämä maailma kuitenkin vielä meille kaikille tarjoaa.
  
• 
  

 

OSA 3

 

9.4.2018 SYÖPÄSAIRAALA

Mielestäni Sädehoitoklinikka oli ystävällisempi nimi tälle Meilahden klinikalle, missä nyt istun odottamassa lääkärin vastaanottoa. Tänään on tarkoituksena suunnitella pian alkavaa sädehoitoa minulle. Itse toivon hoidon aloitusta vasta toukokuussa, jolloin olen lopettanut kaikki työni ja olen silloin siis virallisesti eläkkeellä, eläkkeellä eturauhassyövän, tuon meidän miesten oman pedon kanssa. kanssa.

10.4.2018 Kotona

 Tohtori Tia ja röntgenhoitaja Hanna antoivat luottavaisen tunteen tulevasta saatuani eilen neuvotella kunnolla molempien kanssa. Omien potilaideni ikävät kokemukset sädehoidon sivuvaikutuksista olivat näköjään vuosien takaisia. Tulevina päivinä niitä toki on odotettavissa, mutta pahimmat pelkoni kyllä karisivat eilisen vastaanoton aikana.

Nyt hoitoni lähteekin sitten vauhdilla etenemään: oman toivomukseni mukaan sädehoidot alkavat heti vapun jälkeen 2.5.-18 lopetettuani siis työni 30.4.-18. Sitä ennen laaditaan yksilöllinen sädehoitosuunnitelma: 24.4.-18 minulle tehdäänkin sekä annossuunnittelu(Simulointi 2)-Magneettikuvaus että annossuunnittelu(Simulointi 3))-Tietokonetomografiakuvaus.

Tia kirjoitti jo  minulle varoiksi Burana(kipu)-, Imodium(ripuli)- ja Primperan -(pahoinvointi)reseptit. Lisäksi sain häneltä todistuksen Kelalle toimitettavaksi matkakorvauksia varten. Bussilla  aion kulkea, joten ei muuta kuin kausilippu vaan hankintaan ja kuitit sitten Kelalle.

Sädehoito (n 10 min makuuasennossa) tullaan antamaan joka arkipäivä 33 kertaa. Taitaapa reitti Leppävaarankatu -  Meilahti tulla hyvinkin tutuksi tulevana alkukesänä.

Tänään kävin hammaslääkärilläni Marjalla tarkastuksessa  voidessani vielä käyttää omaa työterveydenhuoltoa: ensi viikolla vielä menen Marjan luo hammaskiven poistoon.

Kuuluukohan silmälasi-avustus työterveyshuoltoon? Silmälääkärillä olin jo sen aikaisemman ikävän verkkokalvon repeämän jälkitarkastuksessa-kaikki oli kunnossa.

Ensi viikko on lomaviikkoni. Nyt viimeisen työpäivän lähestyessä melkein haluaisin silloinkin mennä vielä töihin-mutta ehkä on hyvä vaan jo totutella vapaaherrana oloon (varsinkin kun eilen tuli  vielä positiivinen verotuspäätöskin).

Tarkistin eilen myös  Oma-Kevasta olisiko lisäeläkepäätös jo tullut? Ei ollut.

Rakasta entistä appiukkoani siteeraten: “Otetaan se rauhallisesti…”

24.4.2018 Sädehoito-osasto 0.krs

 -Simulointi 3-Magneettikuvaus klo 10:15, Simulointi 3-Tietokonetomografiakuvaus klo 10:30.

(Yksilöllisen sädehoitosuunnitelman laatimista varten tehdään ns.annossuunnittelutietokonetomografiakuvaus sädehoitosimulaattorissa.Samalla kohdistetaan hoito ja tatuoidaan iholle pienet mustepisteet sädehoidon kohdistuksen helpottamiseksi.

Tarvittaessa tehdään sen lisäksi magneettikuvaus.)

Näihin tutkimuksiin minun piti valmistautua kotona pienoisperäruiskeella (onnea vaan) ennen lähtöä. Rakon toivotaan lisäksi olevan täynnä tutkimuksia tehdessä.  Niinpä ohjeiden mukaan tyhjensin rakon 2 tuntia ennen aiottua kuvausta ja join yhden lasillisen vettä.

Muutoin kaikki sujui suunnitellusti ja hyvin, mutta kaksoisbuukkausten takia omat tutkimukseni myöhästyivät 1,5 tunnilla, ja tutkimusten järjestystä piti vaihtaa.

Itse kuvaukset olivat a piece of cake: tutkimuslaverilla selinmakuuta 10 minuuttia. Tietokonetomografiatutkimus ei pitänyt edes meteliä, ja magneettitutkimuksen ajan kuuntelin Bassoradiota hyvillä kuulokkeilla: biisit osuivatkin yksiin koneen aiheuttaman pienen metelin kanssa.

Väliaikatiedotuksia aikojen myöhästymisistä toivoin enemmän hoitajilta, mutta muutoin tunsin koko ajan olevani asiansa hallitsevien ystävällisten ammattilaisten käsissä-ei  heillekään varmaan ole mukavaa valtavan potilasvirran aiheuttama tutkimusaikojen viivästyminen, mutta empaattinen hymy jaksoi pysyä heidän huulilla koko ajan.

Tutkimusten viivästymisen aiheuttaman pienen harmin kuittasi Kauniaisten aikojen hyvän tutun yhteistyökumppanin pysähtyminen autollaan Haartmaninkadulla juuri saavuttuani  bussipysäkille tarkistaakseni Lepuskin linjan 502 saapumisajan.

Hänen kyydissään sain sitten hyvin päivitettyä tuoreet vanhan kunnon Granin kuulumiset ennen saapumistamme Sellon edustalle.

Nyt on siis edessä tasan yksi viikko rauhoitettua aikaa ennen sädehoidon aloittamista heti vapun jälkeen keskiviikkona 2.5.2018.

7.5.2018 Kotona

Vappuaaton saimme viettää aurinkoisessa säässä. Alkuillan olin Mantan läheisyydessä Espalla, mutta suosiolla vetäydyin ennen hänen lakitustaan pakoon valtavan väentungoksen alta.

Granin työkaverit olivat pyytäneet minua ja Hirvitorveani vielä tänä vappuna mukaan terveyskeskuksen ruokasalissa olevan Unelma-patsaan traditionaaliseen  lakitukseen. Päätin kuitenkin nyt vihdoin katkaista monivuotisen perinteen omalta osaltani-hyvä jos paikalla olisi ollut edes 2 tai 3 tuttua työkaveria.

Oltuani nyt vasta kolme kertaa sädehoidossa, tunnen itseni vielä aika noviisiksi. Kaikki kolme hoitohuonetta (Linac 6, 9 ja 10) ovat jo tulleet tutuiksi sokkeloisessa remontin kourissa olevassa Sädehoitoklinikassa. Odotustiloissa muut potilaat  morjenstavat toisiaan ja kilpaa kehuvat monesko hoitokerta on tulossa.

 Itse “suojaudun” iPadilla ja Family Guylla näiltä  liian jutustelunhaluisilta. Jostain oudosta syystä monet aina odotellessani jossain jotain haluaisivat  turista kanssani. Harmi vain, että Family Guyn jaksot alkavat loppua! Pitää kai keksiä toinen sarjaurakka-Futurama tai American Dad?

Oman “Patient Trackerin”(hoitoaikataulu) sain siis ensimmäisellä hoitokerrallani 2.5.2018. Vain 10 ensimmäistä aikaa olivat alkuillaksi, loput enimmäkseen aamupäivä-aikoja oman toivomukseni mukaan, mistä olin hoitajille kiitollinen.

Itse hoitojaksot ovat sujuneet tosi hyvin. Aikataulut ovat aika hyvin pitäneet, hoitajat ovat tehokkaita ja mukavia. 10 minuuttia makuulla alavartalon ympäri pyörivän laitteen alla sujuu huomaamatta musiikin tahdissa.

En ole tähän mennessä huomannut mitään muuta sädehoidon  sivuvaikutusta kuin vähän lisääntyneen väsymyksen. Parhaiten sen huomaa sauvakävelyllä, kun vanha tuttu lenkki ei ihan yhtä rivakasti mene. Myös iltapäivän tupluuri  on selvästi enemmän tarpeen kuin aiemmin.

Yhteys kotoa Meilahteen on onneksi varsin hyvä, kun olen oppinut huomioimaan suorimman bussilinjan 502 kroonisen myöhästymisen. Kotiintulo sujuukin sitten sutjakkaasti yhdistämällä joku Stadi-tapahtuma käyntiin, jolloin junalla vain takaisin kotiin.

Seuraava odotukseni kohde onkin niin lähellä kuin tuleva Juhannus.Sädehoitoni viimeinen päivä on aikataulun mukaan Juhannusviikon maanantaina 18.6.2018. Samana päivänä käyn laboratoriossa(PSA!!) ja lääkärin loppuvastaanotolla sitten heti Juhannuksen jälkeen 25.6.-18 kello 11:00

PSA-seuranta, lisää sädehoitoa vai sytostaattihoito vielä lisäksi??

18.6.2018 Kotona

Äkkiä totuin sitten uuteen päivärutiiniini 7 viikkoa kestäneen sädehoitojaksoni aikana. Arkipäiviini kuului siten aina se 1 tärkeä projekti tiettynä aikana, joka vaihteli päivittäin. Aikaisin aika oli jo heti aamulla kello 08:00 ja myöhäisin kello 19:30. Usein tosiaan jatkoinkin sitten päiviäni Helsingin helteessä erilaisissa tapahtumissa.Videokamerallani oli usein käyttöä, kun mm puolustusvoimien 100-juhlaviikko osui toukokuulle.

Alkuun huomasin varanneeni liikaa aikaa matkoihin ollakseni tarpeeksi ajoissa hoitoosastolla. Lisäksi hoito myöhästyi jatkossa miltei säännöllisesti 30-60 minuutilla, ja joskus piti hoitohuonetta vaihtaa koneen rikkouduttua. IPadini ja Family Guyn jälkeen Futurama kyllä mukavasti lyhensi näitä odotusaikoja.

Olin odottanut kyllä sädehoidosta aiheutuvan enemmän sivuvaikutuksia. Väsymykseen eräällä tavalla totuin, ja suosiolla armahdin itseni liian pitkiltä sauvakävelylenkeiltä tai raskailta saliharjoituksilta. Myös hyvällä omalla tunnolla nukuin enemmän. Mahani toimi normaalisti kuin kello, pahoinvointeja en myöskään kokenut. Kipulääkkeitä en tarvinnut, mutta huomasin nukkuvani paremmin otettuani illalla jalkapöytäkivun takia yhden Burana 600-tabletin? En kai jää nyt Burana-koukkuun?

Rakkoärsytysoireet kyllä selvästi lisääntyivät sädehoidon aikana. “Hissi-syndrooman” takia jouduin usein kotiin palatessani kiirehtimään wc:hen, ja välillä lirahtelikin. Ylimääräisiä suojia en kuitenkaan ole tarvinnut koko aikana.

Pystyin koko ajan elämään ihan normaalia elämää. Tapasin ystäviä, saunoin ja uin Nuuksiossa kaverin mökillä ja kävin leffoissa. Ainoa harmi oli, ettei matkustelu yön yli tullut kyseeseen (tosin oli samalla hyvä syy olla matkustamatta!).

Turhaan olin huolissani, hyvin kaikki meni, myös kiitokset menivät Linac 6:lle ja 10:lle Fazerin mustikkanougatsuklaan merkeissä koko upealle ja ystävälliselle henkilökunnalle.

24.4.-18 kirjoitin:

“Nyt on siis edessä tasan yksi viikko rauhoitettua aikaa ennen sädehoidon aloittamista heti vapun jälkeen keskiviikkona 2.5.2018.”

Tällä kertaa voin lopettaa samalla lauseella pienillä muutoksilla:

Nyt on siis edessä tasan yksi viikko rauhoitettua aikaa ennen seuraavaa lääkärin vastaanottoa heti Juhannuksen jälkeen maanantaina 25.6.2018.

Ja silloin kuulen tuoreen PSA-arvoni…

25.6.2018 Kotona

Juhannus oli ja meni  kovin tuulisena, sateisena ja näinollen varsin rauhallisissa merkeissä-paitsi tämän päivän jännittämistä.

Hyvissä ajoin istuin tänään taas tutussa paikassa Syöpäsairaalan kerroksessa 0 huoneen 6 edessä odottamassa kutsua lääkärin luo. Toivoin tapaavani ensi käynniltäni tutun Tia-tohtorin, ja eikös vain vastaanottohuoneen oven ihan ajallaan avannutkin säkenöivän iloiselta vaikuttanut tuttu lääkäri.

 Tuonhan täytyy olla hyvä merkki?

Vähän kuitenkin huolestuin, kun Tia ensin kysyttyään kokemuksistani sädehoidosta ja voinnistani sen aikana, alkoi sitten kehua, kuinka hyvältä rakkoni on koko hoidon ajan näyttänyt.

Ensin hyvät uutiset?

Kuitenkin hän sitten heti siirtyi tuoreisiin laboratoriotuloksiini:”Kaikki arvot ihan normaaleja”!

Ja mikä hienointa:PSA oli laskenut mittaamattomiin ollen alle 0,05!

Huomasin saman tien kapsahtaneeni Tia-tohtorin kaulaan, ja häpeämättä rutistin häntä kunnolla antaen samalla pienen pusun poskelle. Ei se häntä ainakaan tuntunut vaivanneen yhtään…

Täytyy tunnustaa, että pari kyyneltäkin vierähti poskilleni kiittäessäni ajatuksissani koko sädehoidon pystyvää porukkaa ja Ylilääkäriäni.

Hoitoni siirtyy nyt taas urologian poliklinikalle, minne tohtorini  lupasi lähettää sädehoidon tulokset.

Hän arveli saavani kutsun urologille noin 6 kk:n kuluttua, mitä ennen tutkitaan PSA, ja varmaan siirrytään takaisin mobiiliseurantaan.

Itse koen parantuneeni (taas) eturauhassyövästäni, ja voin toden teolla alkaa viettää normaalisti eläkepäiviäni.

Saatuani laskun sädehoidoistani, en voinut muuta kuin todeta, että on etuoikeus saada asua Suomessa!

Lopetan nyt 27.6.2018 virallisesti tämän blogin ja tarinani. En kuitenkaan lopeta taistelua tuota salakavalaa miesten petoa vastaan-sillä mokomalla kun on uusiutumiskykyä.

KIITOS kaikille lukijoilleni.

 

LAPSUUTENI GRANIA 1950-LUVULLA

Ollessani 1-vuotias muutti perheemme Lielahdesta Tampereelta Kauniaisiin vuonna 1951.

 Lapsuudenkotini oli  Pohjoisen Heikelintien mäessä nykyisen päiväkodin alapuolella-silloin osoitteemme oli Heikelintie 8. Tien toisella puolella oli tri Törnrothin huvila ja naapurissa puutarhamme takana oli Rinteen perheen huvila. 

 Kotimme sijaitsi ihan Gallträskin vieressä. Se järvi olikin todellinen lapsuuteni helmi- muistan jokakeväisen soutuveneemme siirto-operaation melkein koko suvun voimin:käsipelillä veneemme vedettiin ja työnnettiin hiekkatietä mäkeä alas ankkuripaikalle mattojen pesulaiturille. Samalta laiturilta polskahdettiin uimaan ja ongittiin ahvenia ja särkiä- myös haukia uisteltiin! Talvisin siellä hiihdettiin ja otettiin leppoisasti aurinkoa.

 Lähin kauppamme oli Hagströmin kauppa Vanhalla Turuntiellä, minkä lähellä oli myös Helsingin bussien pysäkki.  Itse muistan sen lähinnä hyvänä karkkikauppana, mutta kai sieltäkin sai ”kaikkea”. Pääasiassa perheemme käytti kuitenkin parin mäen takana sijaitsevan Granin keskustan kauppoja: Varuboden(Varucca) ja Mjölkcentralen olivat tärkeitä:maitotonkasta siihen aikaan  kauhottiin maidot omiin kannuihin.Samassa talossa oli naisväen suosima kangaskauppa ja ihan vieressä legendaarinen sisarusten pitämä paperikauppa. Sen vieressä toinen  legendaarinen yrittäjä- suutari(vähän pelottavanoloinen isokokoinen Onni-mestari) hoiti kunnialla granilaisten jalkineita. Asematien toisella puolella houkutti Hougbergin leipomo-konditoria-kauppa munkeillaan.Samalla mäella löytyi vielä Nemlanderin laadukas lihakauppa pelastaen monet grillijuhlat.

 Radan yli päästiin puomien välistä vanhan leffateatterin taloon(”Leffa-Erkki”), missä mm. kaikki Tarzanit katsottiin. Muistamani 1. leffani oli kuitenkin Afrikan tähti, mikä vieläkin sykähdyttää. Samassa talossa oli myös toinen lihakauppa ja pahamaineinen paikallinen juottola Rälssin Kellari(jonka uljaana jatkajana toimivat myöhemmin pubi Pedro ja hienompi ravintola Gancia Tornitalossa). Siihen aikaan oli Alko siinä vieressä matalassa puurakennuksessa. Vielä yhden
ravintolan muistan hämärästi: Siesta siellä Työväen Akatemian seudulla tien toisella puolella ylhäällä metsäisellä kukkulalla.

  Apteekista juna-aseman vieressä ostettiin apteekin omat salmiakit pienessä paperipussissa- ai jai kuinka ne maistuivatkin! Tulevina vuosina sain työssäni vielä pitkään tehdä yhteistyötä saman apteekkarin kanssa.

 Ja tietenkin oli Kauniaisissa myös oma Elanto kauppalan ainoalla rautakaupallaan silloisen urheilukentän vieressä. Sieltä lähtivät myös busat Hesaan Mankkaan ja Westendin uimarannan kautta.

 Omakotitalossamme ei ollut saunaa eikä suihkua, ja kaivokin oli usein tyhjä kesäisin, kunnes Granin VPK:n säiliöauto taas täytti sen(eikä kannettu vesi kauaa kaivossa tosiaan pysynyt). Tämän takia kävimme perhesaunassa joka keskiviikko nykyisen uimahallin paikalla olleessa yleisessä saunassa: “Bastutanten” miehensä kanssa piti huolen, ettei Jaffa loppunut kesken.
 
 Kävin uimakouluni saunan ja urheilukentän välissä olleessa hiekkakuopassa. Kerran suorittaessa uimamerkkiäni menetin uskoni ja kokeilin pohjaa, mihin en yltänytkään- vajosin pari kertaa pinnan alle, mutta uimakoulunopettajani riuskasti minut pelasti. Vieläkin tapaan sen aikaisia tuttuja, jotka tapauksen hyvin muistavat.

 Elävästi näen vanhan Granin keskustan silmissäni-vanhoista rakennuksista lienee Varuboden ainoa
paikallaan säilynyt. Onneksi kuitenkin kaupungin Kulttuuritoimi on ollut aktiivinen, ja sen arkistoista löytyykin paljon kuvia myös -50-luvulta.